Saavuimme Riiaan jo perjantai-iltana 15.5. Ilma oli suht kaunis vielä myöhäänkin, mutta todella viileä. Asunto, jonka olimme vuokranneet tuttavapariskunnan kanssa oli todella kylmä! No, lähdimme heti kaupungille etsimään, josko jokin ruokapaikka olisi vielä auki, mutta kaikki oli jo menneet tai juuri menossa kiinni. Joten menimme Statoilille ostamaan vähän evästä, ranskalaisia ja sipsejä :)
Kohtalaisen hyvin sain yön nukuttua, lauantaina heräsin siis virkeänä vasta kello 9. Teimme aamupalaa ja lähdimme melko pian etsimään paikkaa, josta saisimme numerot. No, olimme katsoneet paikan väärin ja vähän kiertelimme, mutta löytyihän se viimein. Reput saatuamme alkoi tulla todellisuus mieleen, huomenna olisi se päivä, kun juoksemme maratonin :) Ilma oli lauantaina aurinkoinen, mutta kohtalaisen viileä, vain noin +10. Se ei meitä haitannut ja hymyilimmekin kilpaa auringon kanssa.
Lauantaina oli järjestetty ensimmäisen kerran lippukulkue, johon mekin olimme ilmottautuneet. Siinä tutustuimme muihin suomalaisiin juoksijoihin. Tuli oikein suuren kilpailun tuntua :)
Sitten takaisin kämpille ja pikku hiljaa alkoi jo itse maraton olla mielessä. Illalla tuli uni hyvin, mutta sitten heräsinkin jo neljältä enkä sen jälkeen enää juurikaan nukkunut. Ei muuta kuin ylös ja aamupalalle.
"Kisa-asussa"
Sitten kamat kasaan ja lähtöpaikalle. Olimme oikein sopivaan aikaan siellä, kun saimme vielä hyvät lähtöpaikat karsinasta. Sitten odottelua ja katseltiin siinä jokunen kerta taivaallekin, että miltä se sää alkaa mahdollisesti näyttämään, ei hyvältä ollenkaan. Oli tosi kylmä ja aloin jo jossakin kohtaa epäilemään, että tulikohan sittenkin laitettua liian vähän päälle.
Lähtölaukaus tuli ja sitten se olikin menoa, lähdettiin juoksemaan samaa vauhtia, pelkäsin kyllä mielessä, että näinköhän lähden liian kovaa, mutta ajattelin, että sammun jos sammun.
Juoksu kulki hyvin, oli helppoa, sade loppui ja näytti jo siltä, että tästähän tuli hyvä keli juosta, mutta sitten 14 kilsan kohdalla ei enää näyttänytkään yhtä hyvältä.
Juoksu tuntui kuitenkin hyvältä, vielä hetken, sitten alkoi pirun pitkä pätkä joenvartta ensin muutama kilsa eteenpäin ja sitten takaisin, silloin oli kylmä, vettä tuli hirveästi, tuuli kovaa. Minna lähti juoksemaan omaa vauhtia, itse olin aivan jäässä. Päätin kuitenkin etten luovuta, enkä luovuttanutkaan. Matka meni tosi hyvin 27 kilsaan asti, sitten alkoi vasemmassa pohkeessa tuntumaan pientä nykimistä, sitä kesti jonkun aikaa, kunnes se sitten 33 kilsan kohdalla kramppasi. Olin päättänyt etten kävele ollenkaan, joten jatkoin juoksua. Sitkeästi eteenpäin, kilometri kilometriltä. 39 kilsan kohdalla kramppasi sitten toinenkin pohje, mutta ei onneksi niin pahasti, että olisi tarvinnut kävellä. Päätin, että juoksen maaliin ja niinhän minä juoksinkin. Loppuaika oli 4.12.42 ja olen siihen enemmän kuin tyytyväinen! Nyt kohti seuraavaa maratonia, mikä on Tallinnassa 13.9.
Maalissa, väsynyt, mutta onnellinen :)
Minna juoksi ihan huikean ensimmäisen maratonin alle 4 tuntiin! Siinä on meikäläiselle hiukan tavoitetta :)
Kaiken tämän projektin takana on ollut ihana sisko Henna, joka on minua valmentanut ja valmentaa vieläkin. Tulosta on tullut tasaisesti koko ajan. Ja tietenkin oma mies ja yhtään väheksymättä ystävää Minnaa ja hänen miestään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti