keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Kohti ensimmäistä triathlonia

Vuosi tuli ja meni ja tuli todella huonosti kirjoitettua blogia, kiire vei niin paljon aikaani.
Jospa nyt aloittaisin uuden vuoden vähän paremmin :)


Olen yllytyshullu ihminen ja niinpä työkaverini löi minun kanssa vetoa: minä osallistun triathloniin jos hän lopettaa tupakan polton. Lopputuloksena löimme kättä päälle. Tässä on vain se, että minulle kaikki tai ei mitään nyt ja heti, joten hommasin valmentajan, uintiopettajan sekä pyörän ja trainerin.
Pyörä on vielä kaupassa, siis uusi pyörä, mutta traineria olen käyttänyt enemmän kuin ahkerasti vanhan pyöräni kanssa. Uinti on lähtenyt hyvin käyntiin, noin 2-3 kertaa viikossa käyn uimassa, lähtötasoni siihen oli se, että pysyin pinnalla enkä uskaltanut laittaa naamaa veteeni.
Tämä on ollut loistavaa aikaa, treeniä tulee kovalla viikolla 10-12 tuntia, joten melko maltillisesti kuitenkin moniin muihin verrattuna ja kevyellä viikolla noin 7 tuntia.
Tämä laji on vienyt minut mennessään!


Kuitenkin omat haasteensa tässä kaikessa on ollut aikataulujen järjestämisessä, mutta kaikesta on selvitty, kun niin vain päätän.


-Minna

maanantai 1. kesäkuuta 2015

Riian maraton

Vihdoin ja viimein hieman päivitystä Riian maratonilta :)

Saavuimme Riiaan jo perjantai-iltana 15.5. Ilma oli suht kaunis vielä myöhäänkin, mutta todella viileä. Asunto, jonka olimme vuokranneet tuttavapariskunnan kanssa oli todella kylmä! No, lähdimme heti kaupungille etsimään, josko jokin ruokapaikka olisi vielä auki, mutta kaikki oli jo menneet tai juuri menossa kiinni. Joten menimme Statoilille ostamaan vähän evästä, ranskalaisia ja sipsejä :)

Kohtalaisen hyvin sain yön nukuttua, lauantaina heräsin siis virkeänä vasta kello 9. Teimme aamupalaa ja lähdimme melko pian etsimään paikkaa, josta saisimme numerot. No, olimme katsoneet paikan väärin ja vähän kiertelimme, mutta löytyihän se viimein. Reput saatuamme alkoi tulla todellisuus mieleen, huomenna olisi se päivä, kun juoksemme maratonin :) Ilma oli lauantaina aurinkoinen, mutta kohtalaisen viileä, vain noin +10. Se ei meitä haitannut ja hymyilimmekin kilpaa auringon kanssa.

Lauantaina oli järjestetty ensimmäisen kerran lippukulkue, johon mekin olimme ilmottautuneet. Siinä tutustuimme muihin suomalaisiin juoksijoihin. Tuli oikein suuren kilpailun tuntua :)


Sitten takaisin kämpille ja pikku hiljaa alkoi jo itse maraton olla mielessä. Illalla tuli uni hyvin, mutta sitten heräsinkin jo neljältä enkä sen jälkeen enää juurikaan nukkunut. Ei muuta kuin ylös ja aamupalalle.


"Kisa-asussa"

Sitten kamat kasaan ja lähtöpaikalle. Olimme oikein sopivaan aikaan siellä, kun saimme vielä hyvät lähtöpaikat karsinasta. Sitten odottelua ja katseltiin siinä jokunen kerta taivaallekin, että miltä se sää alkaa mahdollisesti näyttämään, ei hyvältä ollenkaan. Oli tosi kylmä ja aloin jo jossakin kohtaa epäilemään, että tulikohan sittenkin laitettua liian vähän päälle.


Lähtölaukaus tuli ja sitten se olikin menoa, lähdettiin juoksemaan samaa vauhtia, pelkäsin kyllä mielessä, että näinköhän lähden liian kovaa, mutta ajattelin, että sammun jos sammun.


Juoksu kulki hyvin, oli helppoa, sade loppui ja näytti jo siltä, että tästähän tuli hyvä keli juosta, mutta sitten 14 kilsan kohdalla ei enää näyttänytkään yhtä hyvältä.


Juoksu tuntui kuitenkin hyvältä, vielä hetken, sitten alkoi pirun pitkä pätkä joenvartta ensin muutama kilsa eteenpäin ja sitten takaisin, silloin oli kylmä, vettä tuli hirveästi, tuuli kovaa. Minna lähti juoksemaan omaa vauhtia, itse olin aivan jäässä. Päätin kuitenkin etten luovuta, enkä luovuttanutkaan. Matka meni tosi hyvin 27 kilsaan asti, sitten alkoi vasemmassa pohkeessa tuntumaan pientä nykimistä, sitä kesti jonkun aikaa, kunnes se sitten 33 kilsan kohdalla kramppasi. Olin päättänyt etten kävele ollenkaan, joten jatkoin juoksua. Sitkeästi eteenpäin, kilometri kilometriltä. 39 kilsan kohdalla kramppasi sitten toinenkin pohje, mutta ei onneksi niin pahasti, että olisi tarvinnut kävellä. Päätin, että juoksen maaliin ja niinhän minä juoksinkin. Loppuaika oli 4.12.42 ja olen siihen enemmän kuin tyytyväinen! Nyt kohti seuraavaa maratonia, mikä on Tallinnassa 13.9.


Maalissa, väsynyt, mutta onnellinen :)

Minna juoksi ihan huikean ensimmäisen maratonin alle 4 tuntiin! Siinä on meikäläiselle hiukan tavoitetta :)

Kaiken tämän projektin takana on ollut ihana sisko Henna, joka on minua valmentanut ja valmentaa vieläkin. Tulosta on tullut tasaisesti koko ajan. Ja tietenkin oma mies ja yhtään väheksymättä ystävää Minnaa ja hänen miestään.






maanantai 13. huhtikuuta 2015

Kovaa treeniä

Nyt on treenattu kyllä kovaa, viime viikko varsinkin oli ennätys niin ajallisesti kuin kilometreissäkin.
Lauantaina kävin aamupäivällä tekemässä kovemman juoksulenkin ja se tuntui jo todella hapottavalta, en meinannut saada itsestäni irti ollenkaan, kun jalat oli niin tukkoiset. Illalla sitten oli vielä kimppatreenit kahvakuulailun merkeissä, tässä muutamia kuvia niistä:
 



 Tässä osa Sive teamiä, äiti puuttuu, mutta ihanat siskot kuvassa ja vasemmalla Henna, mun valmentaja <3
 
Aivan mahtava treeni, tunti kahvakuulia heilutellessa meni nopeasti, kun itsekseen tehtynä se tuntuu niin rankalta :)
 
Sunnuntaina sitten edessä oli elämäni ensimmäinen pitkä lenkki, pituutta tuli 27 km:ä ja se meni helposti. Nyt olen todella luottavainen siihen, että kunto on hyvä ja nousee koko ajan. Nyt täytyy hieman rauhoittaa treenejä, niin se kunto nousee oikein hyvin esiin.
Hieman jo innostuin luomaan aikatavoitettakin maratonille, mutta tyydyn siihen, että pääsen sen läpi kunnialla.
 
Tässä vielä kuva viime viikon treenimääristä :)
 

Tästä taas kohti uutta viikkoa ja tsemppihän taas vaan on kovempi :)
 


tiistai 7. huhtikuuta 2015

Pääsiäisloma

Ihana ja rentouttava pääsiäisloma takana, joka sisälsi tietenkin juoksua :)
 
Torstaina kävimme Venlan kanssa avaamassa suunnistuskauden Lahden satamassa iltarasteilla. Tuo tyttö on niin hurahtanut suunnistukseen, että haluaa aina mukaan, kilpailuhenkisyyttäkin on niin paljon, että ottaa lopuksi aina kovan loppukirin!
 
 
 
Perjantaina aamupäivällä lähdettiin koko perhe Jannen äidin luokse kyläilemään. Minä tietenkin pakkasin lenkkikamppeet mukaan ja pakotin perjantaina saunalenkille Jannen mukaan. Janne ei pakannut lenkkikamoja mukaan, mutta hän tulikin pyöräilemään seuraksi, kun tein vähän kovempaa treeniä, niin oli joku tsemppari mukana. Jotenkin kova treeni kulkee huomattavasti paremmin, kun on seuraa, ei anna kantti myöten helpottaa treeniä, kun alkaa pahalta tuntumaan :)



 
Treeni meni hyvin, juoksin ihan ennätysvauhtia ja mikä parasta, se tuntui kohtalaisen rennolta juoksulta. Kyllä me taas isännän kanssa kilpaa hehkutettiin Hennaa :)
 
Lauantaina sitten ajoissa ajelemaan kotia kohti, kun olimme sopineet yhteistreenit siskojeni ja heidän poikaystäviensä kanssa.
Ohjelmassa oli Hennan laatima kuntopiiri, oli mukavaa tehdä porukassa ja kyllä sitä sai myös treenistä enemmän irti, kun oli muitakin tekemässä. Ja heti päätettiin, että tästä tulee tapa, ainakin jo ensi lauantaiksi ollaan sovittu uudet treenit.
 
Alkulämmittelyä:
 
 



Johanna ja Aku treenaa :)
 10 kilon kahvakuula tuntui himpun kevyeltä, mutta seuraava kun oli 16 kilon kuula, niin piti "tyytyä" kevyeen ;)
 
 
 Jannea jopa nauratti, vaikka aluksi ei pitänyt ollenkaan koko ideasta :)
 
Sunnuntaiksi oli suunniteltu reissu Riihimäelle ja heti tietenkin pohdin, että miten toteuttaa oma lenkki. Ohjelmassa oli 2 tuntia juoksua pk1. Hennalta vielä tiukka ohje, että alle 140 sykkeillä pitäisi mennä, joten ihan hölkyttelyä oli tiedossa, mutta tehtävähän se oli. Lähdin siis aamulla juoksemaan kohti Riihimäkeä ja muu perhe sitten poimi minut matkalla kyytiin. Ja ai että olin tyytyväinen, kun hölkyttelykin alkaa mennä mukavasti :)
 

Tästä taas kohti uutta viikkoa ja treenejä. Tänään taas lähdemme Venlan kanssa suunnistamaan :)
 
-Minna
 


tiistai 31. maaliskuuta 2015

Treeniä, treeniä...

Miten tuo aika meneekin noin hirveän kovaa vauhtia?! Tuntuu, että vastahan ilmoittauduin maratonille ja nyt on enää 6,5 viikkoa siihen aikaa. No, ei auta painaa paniikki-nappulaa, olen treenannut hyvin ja määrätietoisesti ja mikä tärkeintä, täysin Hennan ohjeiden mukaan. :)
Edes tuo takatalvi ei ole saanut mieltäni laskemaan taikka sen suuremmin motivaatiotakaan. Ennen olisin sään takia jättänyt treenit tekemättä, mutta nyt en, tosin siihen on hyvä syy, meillä on juoksumatto, jota käytän, kun kelit on huonot tai mies töissä, niin ettei kukaan ole lasten kanssa. Viimeksi viime perjantaina kävin tekemässä 45 minuutin kävelyn matolla.
 
Sunnuntaina kävin tekemässä vajaan 20 kilsan lenkin, sykkeitä seuraten vauhti oli hidasta, mutta mikä parasta, oli mulla seurana oma perhe :)

Venla, 5,5 vuotias, pyöräili koko matkan, muutaman kerran valitti, että äiti juoksee liian hiljaa, mutta muuten meni todella hienosti. Samalla lenkki oli laatuaikaa perheen kanssa <3
 
Viime viikon treenit meni hyvin ja juoksukilometrit alkaa nousta pikku hiljaa!

 
Tästä on taas hyvä jatkaa tätä tulevaa viikkoa ja uusia treenejä kohti! Eilen pidin lepopäivän, joten josko tänään menisin siskon kanssa juoksulenkille, laatuaikaa sekin :)
 
 

tiistai 17. maaliskuuta 2015

9 vkoa jäljellä

Kylläpä aika on mennyt taas nopeasti ja on jäänyt kirjoittelematta omia kuulumisia!
 
Käytiin reissussa perheen kanssa helmikuun alussa, olimme Thaimaassa Phuketissa Bang Tao Beachillä kaksi viikkoa ja tekipäs se hyvää, paljon aurinkoa, uimista ja hyvää ruokaa! Oli oikein levännyt olo ja tuli ladattua akut täyteen reissun aikana.
 
Treenattiin kaverin kanssa melkein joka päivä, joko salilla, lenkillä tai vesijumpassa :)

 
Välillä vähän lapsetti ja piti kokeilla vesiliukumäkeä!



Kata Beach

Kokeilin altaalla laitesukellusta.

 
Ja sitten paluu arkeen ja takaisin hiihtolenkkien pariin:
 

Isompien tyttöjen kanssa käytiin Lahdessa Tapanilassa hiihtämässä!
 
Nyt on jälleen palattu arkeen ja sorvin ääreen. Joka päivä mielessä siintää lähestyvä maraton, joka on siis 17.5. Riiassa. Tiedän, että kunto on noussut ja olenkin varmasti parhaassa kunnossa mitä aikuisiällä olen koskaan ollut.
 
Nyt vaan tiukkaa treeniä Hennan ohjeiden mukaan, niin kyllä se maraton kunnialla läpi menee! Ja mikä parasta, täälläkin on jo aurinko ja kevät pitkällä, on mukava käydä juoksulenkilläkin :)
 
-Minna

torstai 15. tammikuuta 2015

Tavoitteet vuodelle 2015

Tavoitteet vuodelle 2015 tuli luotua jo viime vuoden puolella; 17.5. olisi tarkoitus juosta elämäni ensimmäinen kokonainen maraton Riiassa. Tavoitteena tässä juoksussa on päästä maaliviivan yli, eli aikatavoitetta en vielä aseta. Syy siihen on se, että en tiedä mitä tulee tapahtumaan tuon juoksun aikana ja lähinnä se, että en tiedä kuinka pahalta se voi tuntua.

Ohjelmaa minulle on tehnyt siskoni Henna, joka on ammattivalmentaja, hänellä on hiihdon puolella nuoria valmennettavia, jotka ovat menestyneet erittäin hyvin. Hennalla on kyllä hyvin hallussa kaikki mahdollinen tieto, mitä tarvitaan, jotta pystyy suoriutumaan hyvin pitkästä kilpailusta ja suorituksesta yleensä. Aina luottamus Hennaa kohtaan ei ole ollut kovin hyvä, mutta tulokset kertokoon sen puolesta, että kannattaa luottaa ;) Itse treenaisin enemmän kovemmilla tehoilla, nyt kun olen tehnyt paljon hiljaisia lenkkejä. Mutta kestävyyslajista kun on kyse, pitää muistaa, että hiljaa hyvä tulee. Tätä yritän takoa itselleni päähän joka kerta lenkillä :). Näin talvella teen pitkät lenkit hiihtäen, toki pidän juoksun mukana joka viikko jollakin tavoin. Nyt kun luntakin on tullut hyvin, niin on hyvä hiihdellä ja ladut onkin Hollolassa olleet todella hyvässä kunnossa. Lisäksi heikko kohtani on varmasti ollut keskivartalon lihaksisto, jota ei käytännössä ole ollut ollenkaan :). Nyt siis ohjelmassa on paljon rauhallisia lenkkejä ja lihaskuntoa.

 Eilen oli Hollolassa ensimmäiset sarjahiihdot joissa esikoiseni nappasi T-6.v sarjassa voiton. Voi, että oli kotona iloinen tytär ja äiti. Keskimmäinen tyttäreni oli samassa kilpailussa kuudes, joka sekin on erinomainen sijoitus. Ihanaa, kun oma jälkikasvu innostuu samoista lajeista, joita äiti on harrastanut ja se hymy, se aito hymy mikä kasvoilla loistaa, siitä tulee hyvä olo.

Tästä on hyvä jatkaa kohti kevättä ja lämpöä :)

-Minna